Ensimmäinen kirjallinen merkintä Schulman suvusta on vuodelta 1495. Lokakuun 7. päivänä  Saksalaisen ritarikunnan maamestari Wolter von Plettenberg myönsi Thomelin tilan ritarikunnan jäsenelle Heinrich Scholemanílle. Nimi esiintyi myös kirjoitusasussa Schuleman. Thomelin tila kuului Saarenmaan itäpäässä, Muhun saarta vastapäätä olevan Pöiden ritarikuntalinnoituksen alaisuuteen.

Läänityksen myöntämistä perusteltiin ansioilla sodassa. Wolter von Plettenberg oli Saksalaisen ritarikunnan Liivinmaan haaran maamestareista kaikkien aikojen merkittävin johtaja ja sotapäällikkö. Liivinmaan haara oli irtaantunut preussilaisesta Saksalaisesta ritarikunnasta 1400-luvun puolivälistä. Sotasankaruutta Heinrich Schuleman on voinut osoittaa 1480-luvulla, jolloin ritarikunta oli käynyt edellisen sotansa, silloin Moskovan suurruhtinaan Iivana III joukkoja vastaan. Venäläiset polttivat silloin Viljandin kaupungin. Iivana oli hiukan aikaisemmin alistanut Novgorodin valtaansa ja nujertanut Moskovan ruhtinaskuntaa vuosisatoja alistaneet mongolimiehittäjät. Nyt hän piirsi myös uuden yhdistyneen valtakuntansa läntisiä rajoja Saksalaisen ritarikunnan hallitsemaa Vanhaa Liivinmaata vastaan.

Venäjä ja sitä vastaan taistelleet ritarikuntien joukot, piispanlinnojen joukot ja tanskalaiset  tekivät välirauhan 1480-luvulla Iivanan kanssa. Iivana ajoi juuri nujertamiaan mongoleja ja tataareja herkeämättä etelään ja kohti Aasiaa. Saatuaan itärintamansa rauhoitettua Iivana oli kääntämässä huomiota takaisin länteen. Vuonna 1494 hän jatkoi laajentumista länteen ja lopetti Hansan kauppa-aseman Novgorodissa ja seuraavana vuonna hän hyökkäsi Suomeen. Wolter von Plettenbergin tehtävänä olikin 1490-luvulla rakentaa alueensa sotilaallista valmiutta. Heinrich Schulemanin Thomelin tilan omistusoikeuden vahvistaminen on siis voinut liittyä tähän pyrkimykseen vahvistaa ritarikuntansa jäsenten kuuliaisuutta. Tilan omistus on saattanut olla kiistanalainen tai kuulua suvulle jo aikaisemmin, kuten kenraali Hugo Schulman vuonna 1919 julkaistussa sukukronikassa arvelee.

Vuonna 1501 Wolter von Plettenbergin johtamat vahvistuneet ritarikunnan joukot sitten hyökkäsivät kohti Pihkovaa. Seuraavana vuonna joukot saavuttivat suurvoiton venäläisistä Pihkovan ja Peipsi-järven eteläpuolella. Voittoa seurannut pitkä rauhan jakso kesti yli puoli vuosisataa. Se oli harvinaista noin 300 vuotta sodan jaloissa olleelle alueelle. Venäjällä oli noussut valtaan Iivana III poika Vasili III. Pitkä rauha rikkoutui vasta  Vasilin pojan Iivana IV eli Iivana Julman aikana. Hän nimitti itsensä yhdistyneen Venäjän tsaariksi.

Iivana  Julma, venäläisittäin Iivana Suuri, oli hallintonsa alkuaikoina keskittynyt valtakuntansa hallinnon uudistamiseen ja laajentamiseen itään. Myöhemmin vuonna 1570 hän käynnisti Liivinmaan sodan Ruotsia, Puola-Liettuaa ja Saksalaista ritarikuntaa vastaan yrittäessään laajentaa alueitaan lännessä. Sota kesti 25 vuotta ja päättyi Täyssinän rauhaan 1595. Venäläisten sotaonni oli huono ja raunioitti Venäjän talouden. Iivanan poikkeuksellisen väkivaltainen käytös omia hallintomiehiä ja omaa aatelistoakin kohtaan heikensi myös valtakuntaa.

Schulmanin suvun jäsenten osallistumisesta von Plettenbergin joukoissa sotaan Venäjää vastaan 1501-1502 ei ole varmaa tietoa tietoa. Sotaa seuranneen pitkän rauhanjakson aikana suvun tunnistetun kantaisän Heinrich Schuleman´in  lapsistakin saatavilla oleva tieto on epämääräistä sekä laadultaan että sisällöltään. Hugo Schulmanin ”Familjekrönikan” mukaan Heinrichin lapsia olivat Tönnes, Heinrich, Ursula, Sophia ja Berndt.

Kuten rauhan ajalle hyvin sopii, siltä ajalta suvun jäsenten tekemisistä on tietoa lähinnä oikeuslaitoksen kautta. Tönnes nahisteli Haapsalun oikeudessa kauppamiesten kanssa 200 markan vuokrarahoista. Berndt´íä, joka oli ritarikunnan toimihenkilö, Tallinnan porvarit syyttivät hallintoalueensa läpi kulkevien tallinnalaisten kauppiaiden raskaasta verottamisesta. Nämä olivat tietysti vauraalle rauhan ajalle tyypillisiä aateliston ja porvariston välisiä kiistoja.

 

Mistä Schulman suku tuli?

Siitä mistä ja milloin Schulman suvun jäsenet olivat Saarenmaalle saapuneet ei ole tietoa. Ensimmäiset alueelle tulleet saksalaiset olivat ristiritareita ja kauppiaita, Kauppayhteyksiä Saksalaisten alueiden ja Viron alueen Novgorodin välille solmittiin Gotlannin kautta.jo 1100-luvun lopulla. Ensimmäiset ritarit olivat Kalparitarikunnan jäseniä ja heitä saapui 1200-luvun alussa. He olivat ristiretkeläisten tapaan käytännössä sotilasmunkkeja, joille avioliitto, perhe ja sukupuolisuhteet olivat kiellettyjä. Tuskin Kalparitareilla on ollut samaa nimeä ja vaakunaa kantaneita julkisia jälkeläisiä ainakaan samalla alueella, sillä he olivat virallisesti selibaattiin sitoutuneita munkkiritareita..

Tämän ajan sotajoukot olivat yleensä muutaman tuhannen miehen vahvuisia ja ylimpänä oli muutaman sadan ritarin iskujoukko. Itämeren laivastomahti oli Tanska, mutta sen alukset olivat selvästi kantokyvyltään pienempiä kuin saksalaisten uusi rahti-ihme koggi, johon mahtui muutama tonni rahtia ja yli sata miestä.

Tanskan kuningas Waldemar II  tuli laivoineen ja joukkoineen myös Saarenmaalle 1207 ja mukana oli runsaasti ammattimaisia sotilaita. Ritareiksi tanskalaisen sotajoukon jäseniä ei kenties vielä oikein voi kutsua. Tanskalaiset jättivät pysyvän jälkensä perustamalla Tallinnan, jonka nimi viroksi on Taani linn, joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia.

Schulman-suvun vaakunan yksinkertainen muoto antaa aiheen uskoa, että he olivat aatelismiehiä, jotka tulivat aikaisintaan 1200-luvun puolivälissä, jolloin Kalparitarikunta oli jo sulautunut hiukan vapaamielisempään Preussin Saksalaiseen ritarikuntaan. Toinen mahdollinen aika on  1340-luvulla, jolloin Preussista tuli uusia ritareita sotimaan kapinoivia virolaisia vastaan.

Alueen poliittinen tilanne oli lännestä tulevien valloittajien aikaan 1100-luvun lopulta lähtien erittäin sekava. Virolaisia alisti, ryösti, kastoi kristinuskoon ja surmasi  kilpaa kolme erilaista joukkoa. Saksalaisen hiippakunnan piispan joukot, piispalle alistetut mutta samalla suoraan paavilta siunauksen toimilleen saaneet Kalparitarit ja tanskalaiset Waldemarin joukot. Alueella olivat jo aikaisemmin vierailleet saksalaiset kauppiaat ja idästä Novgorodin kauppamiehet. 1100-1200-luvun alueellinen suurvalta oli pakanallinen Liettua, jonka alueet ulottuivat Itämereltä Mustalle merelle. Idässä oli lisäksi Novgorod ja sen takana tataarit ja heidän alistamansa Moskovan ruhtinaskunta..

Kun paavit antoivat lähetyskäskyt 1100 ja 1200-luvuilla sekä luvan tehdä ristiretkiä Vanhalle Liivinmaalle eli Liettuan itäpuolelle, alueesta tuli tavallaan osa saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Keisarikunta  oli 800-luvulta lähtien erillisten ja varsin riitaisten ja sotaisten ruhtinaskuntien nimellinen liitto, jota sävytti jatkuva kiista eri maallisten ruhtinaiden ja Rooman paavin välillä, taistelu vallasta. Baltian alueen kirkon ja ritarikunnanyhteys Roomaan ja Keski-Euroopan saksalaisiin tai Italian eri ruhtinaskuntiin ja valtaa käyttäneisiin hiippakuntiin oli kuitenkin erittäin löyhä. Läntiset valloittajat Liivinmaallakin sotivat välillä keskenään, välillä virolaisia, liiviläisiä ja muita paikallisia ja silloin tällöin Novgorodia vastaan. Saksalaiset kauppamiehet toivoivat, että rauha vallitsisi. Kauppa tarvitsi rauhaa eikä kauppiasta kovasti kiinnostanut kuka oli hallitsija niin kauan kuin hän antoi kaupan kukoistaa.

Ristiretkeläiset eivät pyrkineet asuttamaan nykyisen Viron ja Latvian alueita saksalaisilla talonpojilla. Ristiretkille tuli vain sotilaita ja pappeja. Kauppamiehet seurasivat miehittäjiä vaikka oli heitä alueella käynyt aikaisemminkin nimenomaan Novgorodin kanssa kauppaa käydäkseen. Talonpojat olivat paikallisia. Heistä saksalaiset käyttivät yleistermiä ei-saksalainen erottelematta virolaisia, liiviläisiä, kuurilaisia ja latgalleja toisistaan. Alueelle saapuneet saksalaiset ritarit ja muu aatelisto olivat keskenään varsin tasa-arvoista väkeä. Ritarikunnan maamestari ja pienemmät paikallismestarit olivat johtavassa asemassa mutta aatelisto ei ollut jakautunut alhais- ja ylhäisaatelistoon. Baltian aatelistossa ei ollut kreivin tai vapaaherran arvoja. Nämä tulivat paljon myöhemmin Venäjältä ja Ruotsista, ilmeisesti hoviaateliston nimitysten kautta.

Ritarikuntien vallan loppumisen ensimmäinen merkki oli vuoden 1397 Kalmarin unioni, jossa Tanska ja Ruotsi liittoutuivat Itämeren mahtivaltioksi. Samaan aikaan Puola-Liettua uhkasi Preussia ja näin Liivinmaan ritarikunta irtaantui Saksan vaikutuspiiristä. Se itsenäistyi mutta vahva taustatuki katosi. Yhteys Saksaan jäi kirkon varaan. Uskonpuhdistuksen tullessa Viro nopeasti muuntui Ruotsin ja Suomen tapaan luterilaiseksi. Ritarikunta jäi paikalliseksi yläluokaksi, siirtomaaherroiksi, jotka toimivat hallinnon ja sotalaitoksen johtotehtävissä. Saarenmaalla tilanne muuttui Schulman suvun tulevien kohtaloiden kannalta ratkaisevasti. Vuoden 1570 sopimuksen mukaan Saarenmaa tuli Tanskan alaisuuteen.

 

Heinrich Schulemanin kuuluisia aikalaisia

Suvun esi-isän sijoittamista maailmanhistoriaan helpottaa kenties luettelo hänen aikalaisistaan sekä tapahtumista, joita hänen elinaikanaan sattui.

Gutenbergin kirjapaino ilmeisesti keksittiin hiukan ennen Heinrichin syntymää noin 1450. Aikakauden merkittävin nero Leonardo da Vinci syntyi 1452 ja saattoi olla hiukan Thomelin isäntää vanhempi. Seuraavana vuonna turkkilaiset valtasivat vanhan Itä-Rooman ja Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin.

Ajalle ominaisen valtio-opin luoja Niccolo Machiavelli, joka syntyi vuonna 1469, lienee ollut Heinrich Schulemanin ikätoveri vaikka tuskin miehet olivat toisistaan mitään kuulleet. Uskonpuhdistaja Martin Luther syntyi 1483, jolloin toinen suuri renessanssitaiteilija Michelangelo oli jo kahdeksanvuotias.

Samana vuonna, jolloin Wolter von Plettenberg myönsi Thomelin tilan Heinrich Schulemanille eli 1495 Kristoffer Kolumbus oli toisella purjehduksellaan uudella mantereella. Edellisestä oli aikaa kolme vuotta. Seuraavana vuonna syntyi Kustaa Vaasa, josta oli tuleva sen kuningashuoneen kantaisä, joita Schulman´in suvun jäsenet seuraavina vuosisatoina palvelivat uskollisesti. Kustaa Vaasa purki Kalmarin Unionin, ja irrotti Ruotsin Tanskasta omaksi kuningaskunnakseen.