2. Lyhyt aateliston historia

Aatelisto siinä merkityksessä kuin se nykyään tunnetaan, juontaa juurensa ritarilaitoksesta ja toisaalta kuningassuvuista. Kuninkaallisten sukujen nuoremmat pojat saivat  korkeita aateliasarvoja ja läänityksiä, herttuakuntia. Herttuoiden nuoremmat pojat kreivikuntia ja niin edelleen. Näin syntyivät korkeat aatelisarvot. Perusaatelisto sai alkunsa ritarilaitoksesta. Ritarit olivat kuninkaan sotajoukkojen ratsumiehiä. Ritarilaitos oli syntyi asteittain 800-luvulta lähtien Ranskassa  Kaarle Suuren valtakunnan jälkeisinä aikoina.  Ritaria kuvaava sana muinaisranskassa oli latinankielinen miles, joka tarkoittaa hevosmiestä. Anglo-saksien termi  oli cniht, joka on myös äänteellisesti lähellä suomenkielistä sanaa knihti. Englannin termi knight on samaa juurta. Schulmanin sukuhaaran varhaiset edustajat lienevät kulkeneet saksalaisella nimikkeellä ritter. Uudemmassa ranskassa ritari oli edelleen selvästi tunnistettavasti hevosmies chevalier, italiassa cavaliere ja espanjassa caballero.

Taloudellisesti ritaristo oli osa feodaalijärjestelmää, jolla kuningas rahoitti sotalaitostaan. Kuninkaan lahjoittamilla maatiloilla ritarit ylläpitivät omaa talouttaan rasittamatta hovin menoja. Perinteenä  nykyisenkin aateliskalenterin nimilistassa mainitaan erikseen, jos kyseinen aatelissuvun jäsen viljelee jotain maatilaa. Saksassa ritaristo oli pitkälle 1200-luvulle eräänlaisia ruhtinaiden torppareita.  Saksalaisen ritariston halukkuus lähteä Baltiaan pakanoita käännyttämään ja hankkimaan itselleen omia läänityksiä oli suurempi kuin ranskalaisten ritarien, jotka olivat  itsenäisempiä.

Ristiretket antoivat ritarilaitokselle sekä omia tehtäviä että muotoilivat ritarin julkista kuvaa. Kirkko pyhitti ritariksi lyömisen seremonian ja samalla Kristuksen sotureiksi lyödyille ritareille muodostui käytöskoodisto, ritarillisuus. Ritari auttaa hätään joutuneita ja heikompia ja kohtelee naisia kunnioittavasti ja taistelee erilaisia synnillisiä paheita vastaan.

Kansallisvaltioiden ja suurempien ruhtinaskuntien syntyessä uudella ajalla kuningasvalta vahvistui ja aateliston ja ritariston valta heikentyi. Ritareita edelleen tarvittiin armeijan ydinjoukkona mutta ratsuvaen merkitys ruudin aikakaudella väheni. Aatelistosta ja ritaristosta tuli armeijan upseeristoa. Osa kuljeksisista ritareista toimi 1500-luvulla palkkasoturiarmeijoissa, jotka taistelivat kulloisenkin rahoittajana toimivan kuninkaan puolella. 1600-luvulta eteenpäin aatelisto jakautui selvemmin johtavaan hovin virkamiehistöön ja vanhaan ritaristoon, joka toimi edelleen kuningaskunnan armeijan ydinjoukkona. Virka-aatelin osuus kasvoi jatkuvasti, kun vielä 1900-luvun alussa Venäjän tsaari aateloi merkittäviä virkamiehiä, usein myöntyvyyslinjan edustajia, aatelisarvoon. Sillä oli yhteiskunnallista merkitystä  vielä 1800-luvun lopulla Suomen suurruhtinaskunnan säätyvaltiopäivillä, joilla oli edustettuna neljä säätyä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat.